Odotuksen hekuma

Mikä elämässä onkaan mielenkiintoisempaa kuin hikelmöivän jännittyneenä odottaa itselle ainutkertaista absoluuttista hyvää. Joka sitäpaitsi saattaa mullistaa täydellisesti elämäni? Nyt tunnen tämän tunteen täyttymystä ja astelen kuin tulisilla hiilillä. Aistini väreilevät valppaana ja ajatus on täysin kirkas: tätä minä olen aina halunnut!

Lennän viikon päästä  toiselle puolelle maapalloa, sademetsään, keskustelemaan henkiparantajan kanssa. Ongelmani oikeastaan on, kerronko parantajalle kaikki vaivani, vai pyydänkö Hänen keskittymään  suurinpaan vaivaani – verenpainetautiin?

Viime vuosina olen kokeillut eri vaivoihini lähes kaikkia maailmassa olevia  hoitometodeja. Kokemuksesta voin nyt sanoa: koululääketiede on vain yksi vaihtoehto, kymmenien muiden rinnalla. Fakta lienee, että yksistään empiristiseen totuuteen ja rahaan nojautuva koululääketiede ei pysty ratkaisemaan läheskään kaikkia ihmisen kohtaamia sairauksia – on ne sitten psyykkisiä tai fyysisiä.

Henkiparannus on sielutieteellinen metodi ja painii näin ollen omassa sarjassaan.  Varhaisnuoruudessa, noin kymmenvuotiaana, pääsin henkiparantajan vastaanotolle – ja sain apua silloiseen suureen vaivaan. Isäni sai henkiparantajan apua hirvittävän kidutuksen aiheuttamien henkisten ongelmien vuoksi.

Odottavan aika ei ole pitkä. Odottavan aika avaa uusia näköaloja elämän monisokkeloisessa labyrintissa.