Ihmiskunta tienhaarassa

Japanin traaginen ydinturma, arabimaiden eskaloituneet myllerrykset, eliölajien radikaali väheneminen, ympäristön saastuminen, valtava nälänhätä, rikollisuus ja ilmastomuutos ovat ajankohtaisia, koko ihmiskuntaa koskettavia, todistetusti ihmisen aikaansaamia, osin pysyviä muutoksia elämismaailmassamme! Moni ihminen miettii, mitä nyt olisi tehtävä, koska kaikki vaikuttaa kaikkeen?

Käyttökelpoisia ratkaisuvaihtoja mielestäni on vain kahdella suunnalla: filosofiassa ja uskonnoissa. Olemme tulleet tähän postmoderniin aikaan vahvasti anglosaksisen filosofisen ajattelun ja monolististen uskontojen keskinäisen taistelun tuloksena. Anglosaksinen filosofia toteuttaa empirististä totuuskäsitystä ns. metritiedettä. Sen yhtenä seurauksena ateismi on noussut kolmanneksi suurimmaksi “uskonnoksi”. Merkittävimmät löydökset empirismi on tuottanut selvittäessään lajien synnyn ja alkuräjähdyksen, joihin nähdäkseni ateismi nojaa.

Voidaan perustellusti väittää, mitä etäämmälle kaukoitään mennään sen filosofisemmaksi uskonto muuttuu. Vastaavasti uskontokeskeisyys näkyy selvimmin Islamissa.

Nyt tarvitaan uudelleenarviointia niin filosofiassa kuin uskonnoissakin. Kvantitatiivinen tutkimus ei yksin selviydy tästä monimutkaisesta ongelmavyyhdestä. Tarvitaan myös kvalitatiivista tutkimusteoriaa ja sen sovelluksia. Mikä ihminen on? Mitä historia opettaa? Mitkä ovat tulevaisuutta koskettavat kvalitatiiviset valinnat?  Onko talouskasvu ainoa tie onnellisuuteen?

Uskontojen välinen dialogi on käynnistyttävä kaikilla tasoilla. “Jos Jumala tahtoisi, Hän voisi tehdä teistä yhden kansakunnan, mutta Hän antaa teidän kuulua eri uskontoihin koetellakseen sen suhteen, mitä Hän on teille antanut. Kilvoitelkaa siis hyvissä töissä. Jumalan luokse teidän kaikkien on palattava, ja Hän kertoo teille sen, mistä te kiistelitte (suura 5:48).

Henkimaailma on osa ihmisyyttä ja inhimillisyyttä. Sen tunnustaminen edellyttää uudenlaista suhtautumista uskontoon. Nämä nykyiset rakenteet niin kristillisessä kuin muissakin uskonnoissa ovat liiaksi menneisyyden vankina – ajalta jolloin ei ollut luku- eikä kirjoitustaitoa – netistä puhumattakaan! Se, että pappi puhuu ja seurakunta kuuntelee, ei ole nykyaikainen tapa keskustella Kaikkivaltiaan kanssa. Lähestyminen tuonpuoleiseen toteutuu – tai on toteutumatta – vain yksilötasolla.

Tarvitaan kaikkien uskovien pyhäkköjä. Tila, johon kuka tahansa voi tulla –  koska tahansa – hiljentymään ja rauhottumaan, silloin kun siihen tuntee sisäistä kaipuuta.

Tarvitaan arvojen muutosta: määrätietoisuudesta laatutietoisuuteen, aineellisesta hyvinvoinnista mielen hyvinvointiin, voiton maksimointi toisista piittaamatta kohtuullisuuteen ja muille haitallisen oman onnellisuuden etsinnän korvaaminen toisten ihmisten huomioon ottamisen kautta onnellisuuden etsintään.

Maailman uskontojen ääripäät ovat Islam (jossa uskonto on kaikki) ja Taolaisuus (jossa viisaus on uskonto). Tyyliin: Viisi väriä sokaisevat ihmissilmän. Viisi säveltä tekevät ihmiskorvan kuuroksi. Viisi makua turruttaa makuaistin. Kilpa-ajot ja metsästys villitsevät ihmismielen. Vaikeasti saatavat tavarat estävät ihmisen toimia. Siksi Viisas pitää huolta vatsasta eikä silmistä. Siten hän hylkää yhden ja valitsee toisen.

Hyvyyden seuraus

Kaksi viikkoa hyvyyden kaikkivoipaisuudessa tekee ihmismieleen sokeeraavan vaikutuksen: kaikki, mitä siihen asti olit luullut olleen totta ja jopa tiedostettua, menettää yhtäkkiä täydellisesti merkityksensä ja mieli täyttyy ikiaikaisesta absoluuttisesta totuudesta. a) Matka Matkalle lähdettiin Helsingistä. Lentoasemalla tapasin ryhmäämme kuuluneet naiset; Kaarina Tuunanen ja Maire Lehtonen. Jouko Ikonen oli minulle jo ennestään tuttu. Lensimme eri koneilla Pariisiin, minä Finnairilla ja muu ryhmä Blue1:lla. Pariisissa Carles de Goullen kentällä – vaikka minä saavuin sinne liki tuntia aikaisemmin kuin muut – ryhmä odotti jo minua lähtöalueella, kun jouduin käyttämään jopa junaa matkalla Finnairin tuloportilta Brasiliaan lähtevän portin välillä! Loppumatkan lensimme Brasialaisen TAM-lentoyhtiön koneilla: Atlannin yli Pariisista Sao Pauloon. Perille saavuttiin aamukuudelta. Lensimme vielä Sao Paolosta pääkaupunki Brasiliin. Sieltä taksilla noin 150 km:n matka määränpäähän Abadianiaan Goiasiin. Pääkaupunki-Brasilissa kävimme tutustumassa pariin moderniin kirkkoon, joista vaikuttavin minulle oli maailman kaikkien uskontojen pyhäkkö. Matkan rasituksesta kertoo muistiimerkintäni: ensimmäinen päivä hotel Brasilissa kului nukkuen. Hotelli oli vaatimaton ja huoneet osittain homeessa, olihan menossa syyssateet. Tämän vuoksi jouduinkin vaihtamaan huonetta. Paluureitti oli muuten sama – paitsi minulla – lensin suoraan Sao Paolosta Madridiin. Turbulenssit tekivät Atlannin ylittämisestä varsin epämiellyttävän. b) Hoidot Ensimmäinen hoito minulla oli kristallipeti: 20 minuuttia kirkasvalohoitoa kristallien lävitse – tarkoituksena on palauttaa kehon sakrat luonnolliseen olotilaan. Seuraavaan päivään sijoittuu matkan kohokohta: henkiparantaja Joao De Deusin tapaaminen. Vaivat, joista halusin parantua, tulkattiin portugaliksi, jota Joao ymmärtää. Joao määräsi minut leikkaukseen. Jännitin tulevaa leikkausta kovasti – enkä pystynyt lainkaan nukkumaan seuraavaa yötä. Minut leikattiin kahdesta kohtaa: ainakin toinen niistä tapahtui pään sisällä. Apteekista kävin noutamassa kärsimyskukasta valmistetut lääkkeet. Alueella on pyhä vesiputous, jonne menoon tarvitaan Casan henkilökunnan lupa. Casassa tarjotaan toimenpidepäivinä koko ihmistä parantavaa keittoa. Kaupasta voi ostaa siunattua vettä, jolla on homeopaattinen vaikutus. c) Tehtävät Yhteisen keiton valmisteluun voi kuka tahansa hoitoihin saapunut osallistua. Meditaation avulla parannetaan edellytyksiä henkiparanemiseen. Entiteetti* antoi minulle henkilökohtaisen tehtävän kirjoittaa filosofinen näkemys tulevaisuuden maailman yhteisestä uskonnosta. *henkiolento, jonka voi tavoittaa syvässä meditaatiotilassa. Lisää tietoja http://www.friendsofthecasa.info/